maanantai 11. huhtikuuta 2011
Ihanasti pihalla
Kevään lähestyessä, puutarhatyöt alkavat olemaan ajankohtaisia ja ajatuksissa vilisee vihreitä ideoita.Kuvaavampaa on kyllä oikeastaan puhua puutarhaharrastuksesta, ei niinkää työstä.
Harrastelu myös kuvaa paremmin omaa osaamistasoani. Välillä valitettavasti tuntuu, että intoa on enemmän kuin taitoa. Tosin, kyllä näissäkin hommissa oppii ja kokemukset kasvattavat tietoutta.
Puu ruukussa
Puutarhassa kaiken a ja o, on huolellisesti tehty pohjatyö. Välillä haluaisi vain istuttaa kasvit, jotta saisi ihailla lopputulosta heti. Tämä ratkaisu harvemmin antaa pitkäkestoisen ilon, ellei sitten ruukkuun istuttamisesta puhuta.
Ruukkuun istuttamisesta tulikin mieleen:viime kesänä istutin kirsikkapuun isoon ruukkuun ja se oli terassin ainut kasvi. Rahat eivät menneet hukkaan kasvukauden päätteeksi, sillä puu löysi paikkansa syksyiseltä pihaltamme. Puu oli vehreä ja rehevä koko kesän ajan, tarjoten kauniiit kukat sekä muutaman mehevän kirsikan.
Ensi kesänä kirsikkamme jatkaa kasvua aurinkoisessa paikassa,talomme edustalla ja veikkaan, ettei tulevana kesänäkään terassillamme nähdä perinteisiä kesäkukkia.
Slow Gardening
Olen tuskaillut hitaasti etetenevän pihamme kanssa. Löysin kärsimättömyyteni tueksi slow gardening-ajattelun, joka on jatkoa 1980-luvun Italiasta lähtöisin olevalle slow food-elämäntavalle.
Tässä ei suinkaan ole kyse laiskottelusta,vaan siitä, että nautitaan kaikista puutarhatöistä,jokaisena vuodenaikana. Ja jotta kaikesta ehtii ja voi nauttia, asiat tehdään kiireettä, ilman stressaavaa aikataulua. Tämä pitkissä kantimissa olevan prosessi on kyllä kasvattanut sietokykyäni, vaikkakin välillä epäkohtien miettiminen saa minut tuhahtelemaan. Ensi kesän haaveissa siintää ainakin yrittien kasvatus, katsotaan miten onnistun tavoitteessani.
Tunnisteet:
piha,
puu ruukussa,
puutarha,
slow gardening,
vehreys,
yrttien kasvatus
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti