Kävin iltalenkillä ja jäin juttelemaan vanhan herran kanssa, joka kolasi kapeaa polkua juuri sataneesta lumesta. Polku ei ole vain hänen käytössään, vaan sitä käyttää kaikki, sillä se kulkee kunnan maan läpi. Mies on joka ilta, koko talven ajan huolehtinut, että polun varrella palaa lyhyissä kynttilät. Lyhdyt ovat ripustettu kauniisti heinäseipäisiin, jotka seuraavat toinen toistaan, suorassa rivissä.
Kevään tullen mies kertoi vaihtavansa seipäisiin kukkaistutukset, leikkaa ruohon polun varsilta ja kylvää osalle aluetta kukkien siemeniä. Hän totesi, että kaunista, hoidettua ympäristöä on mukavampi itsekin katsella ja aina on plussaa, jos se tuottaa iloa jollekin muulle tai jopa innostaa jonkun tekemään saman, oman alueensa ympäristössä.Näin hyvä leviää.Jäin suorastaan sanattomaksi.
Pyytettömät, kaikkia ilahduttavat teot ovat kiitoksen ja huomion arvioisia asioita.Asioita, joiden ansiosta saa katsoa peiliin ja nähdä itsensä kultainen kruunu päässä, ilman merirosvon silmälappua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti