Väärinpäin

Osa on saattanutkin törmätä Boskken ruukkuihin. Minusta idea on hauska ja erilainen. Kokeilemisen arvoinen.

Jos hyvää paikkaa ruukulle ei meinaa löytyä, voi Boskken tuotteilla hyödyntää myös katossa olevan tilan, jota on yleensä paljon vapaana.:)

Boskken galleriassa voi ihastella koko ruukkuvalikoimaa.

(Kuva www.boskke.com)

Keväistä energiaa

Pidentyneet päivät, auringon valo ja keväinen tunnelma ulkona tuovat huomattavan määrän lisäenergiaa arkeen.

En malta odottaa, että kevät tekee ihan kunnolla tuloaan, lumi sulaa ja saa pitkästä aikaa laittaa puutarhahanskat käteen. Rehellisyyden nimissä, eihän kaikki pihatyöt ole pelkästään ihania,mutta moni homma on vallan mukavaa vastapainoa arjen kiireelle.

Keväistä tunnelmaa keittiöön tuovat nyt yrtit, joita on myös ihana käyttää salaateissa sekä leivän päällä. Kaupan yrttipuskat olivat houkuttelevan tuoreita ja runsaita . Niitä toinkin pussillisen kotiin. Ripaus vihreää energiaa teillekin, kuvan muodossa.

Virvon varvon

Mukava ja aurinkoinen päivä takana. Läheisimmät käyty virpomassa ja kahviteltukin siinä samassa.Tänä vuonna meidän pääsiäinen on valkoinen.

Kanto

Artekin Kanto on minusta yksi kauneimmista ja käytännöllisimmistä takkapuutelineistä. Sen on suunnitellut vuonna 2004 Pancho Nikander taivutetusta koivuvanerista. Sitä on saatavana mustana, valkoisena, harmaana, punaisena ja luonnon värisenä.

Jämäkkä, mutta yksinkertainen muoto kiehtoo ja kestää aikaa.

Mustavalkoisia unia

Noin vuosi sitten teimme pienimuotoista makkariremppaa. Tyylilleni uskollisesti makuuhuonekin sai pukeutua valkoiseen, mustaa unohtamatta.

Seinäpinnoista yksi käsiteltiin mustaksi Tikkurilan tunto- struktuuripinnoitteella. Ensiksi seinä pohjamaalattiin mustaksi ja sen kuivuttua, pinnoite hierrettiin päälle. Lopputulokseen olen oikein tyytyväinen.

Makuhuoneeseen ostettiin valkoinen, muotokieleltään kantikas sänky. Kaksi valkoista, reilusti lattiapintaa peittävää nukkamattoa, jotka asettelin  puoliksi sängyn alle. Näin ne peittävät lähes koko huoneen ja tuovat pehmeyttä. Jo aiemmin ostettu puhtaanvalkoinen päiväpeitto sekä tyynyt sopivat kokonaisuuteen hyvin, joten niitä ei ollut tarvetta uusia. Vaatekaappi löytyi Ikeasta ja on osoittautunut käytössä oikein toimivaksi.

Yövalaisimeksi ostimme hyvin pelkistetyn, Eero Sairasen suunnitteleman, A-kirjainta muistuttavan Kuutamo- valaisimen.

Lehtitelineen virkaa toimittaa Marie-Louise Gustafssonin suunnittelema Carrie-pyöräkori.

Illan tullessa päiväpeitto ja tyynyt ovat helppo taitella lepakkotuolin syliin, joka on 80- luvulta. Ikä näkyy tuolissa, mutta olen antanutkin näkyä. Se tekee siitä omalla tavalla sympaattisen.

Kaikista tärkein ja rakkain asia huoneessa on kuitenkin kehystetty huopasydän, jonka sain äitienpäivälahjaksi. Sen arvo on mittaamaton.



Musta, valkoinen vai vihreä?

Pihassa näyttää jo kovin keväiselle. Lumi on sulanut varjoisistakin paikoista ja nurmikko kuivunut muutaman päivän aikana. Pihasuunnitelmat eivät ole edenneet yhtä määrätietoisesti kuin luonnon oma prosessi. Terassi tosin on jo pesty.

Yhden, itseäni miellyttävän tuolin löysin Ikean valikoimasta ja ostopäätöksenikin olen tehnyt.Kunhan vain ehtisin Ikeaan asti. Tuoli on Ps-sarjan tuote, joka on ollut myynnissä jo muutama vuosi sitten. Välillä valimistus lopetettiin, mutta nyt taas sitä saa. Kyseessä on muovinen, Ps Vågö.

Tuolia on saatavana vihreänä, valkoisena ja mustana. Minulle tietenkin valkoinen. Se on helppo pitää puhtaana ja vesi valuu pois istuinosan keskellä olevan aukon kautta. Tuoli on UV-suojattu sekä haalistumaton. Jos tuoleja ostaa useamman, ne on helppo pinota talven ajaksi säilytykseen.Hintakin on huokea, vain 19,95,-.

Ihanasti pihalla

Kevään lähestyessä, puutarhatyöt alkavat olemaan ajankohtaisia ja ajatuksissa vilisee vihreitä ideoita.Kuvaavampaa on kyllä oikeastaan puhua puutarhaharrastuksesta, ei niinkää työstä.

Harrastelu myös kuvaa paremmin omaa osaamistasoani. Välillä valitettavasti tuntuu, että intoa on enemmän kuin taitoa. Tosin, kyllä näissäkin hommissa oppii ja kokemukset kasvattavat tietoutta.

Puu ruukussa

Puutarhassa kaiken a ja o, on huolellisesti tehty pohjatyö. Välillä haluaisi vain istuttaa kasvit, jotta saisi ihailla lopputulosta heti. Tämä ratkaisu harvemmin antaa pitkäkestoisen ilon, ellei sitten ruukkuun istuttamisesta puhuta.

Ruukkuun istuttamisesta tulikin mieleen:viime kesänä istutin kirsikkapuun isoon ruukkuun ja se oli terassin ainut kasvi. Rahat eivät menneet hukkaan kasvukauden päätteeksi, sillä puu löysi paikkansa syksyiseltä pihaltamme. Puu oli vehreä ja rehevä koko kesän ajan, tarjoten kauniiit kukat sekä muutaman mehevän kirsikan.

Ensi kesänä kirsikkamme jatkaa kasvua aurinkoisessa paikassa,talomme edustalla ja veikkaan, ettei tulevana kesänäkään terassillamme nähdä perinteisiä kesäkukkia.


Slow Gardening

Olen tuskaillut hitaasti etetenevän pihamme kanssa. Löysin kärsimättömyyteni tueksi slow gardening-ajattelun, joka on jatkoa 1980-luvun Italiasta lähtöisin olevalle slow food-elämäntavalle.

Tässä ei suinkaan ole kyse laiskottelusta,vaan siitä, että nautitaan kaikista puutarhatöistä,jokaisena vuodenaikana. Ja jotta kaikesta ehtii ja voi nauttia, asiat tehdään kiireettä, ilman stressaavaa aikataulua. Tämä pitkissä kantimissa olevan prosessi on kyllä kasvattanut sietokykyäni, vaikkakin välillä epäkohtien miettiminen saa minut tuhahtelemaan. Ensi kesän haaveissa siintää ainakin yrittien kasvatus, katsotaan miten onnistun tavoitteessani.